Välinpitämättömyydestä

Se on todella helppoa. Se ei maksa mitään. Se ei vaadi erityisiä taitoja, eikä suuria älynlahjoja. Sen voi tehdä rappukäytävässä, oman kodin pihassa, kadulla, bussissa, metrossa, junassa, päiväkodissa, koulussa, työpaikalla, puistossa tai harrastuksissa. Siihen ei aina tarvitse edes sanoja. Se voi olla katse, hymy, nyökkäys tai käden heilautus. Omaan kokemukseeni perustuen britit tekevät sen paremmin kuin suomalaiset. Myös espanjalaiset tekevät sen paremmin kuin suomalaiset. Nimittäin kanssaihmisten huomioimisen.

Helena Liikanen-Regner kirjoitti Hesarin kolumnissaan käytöstapojen tärkeydestä ranskalaislasten kasvatuksessa. Eilen Helena mainitsi blogissaan saaneensa positiivisten kommenttien lisäksi palautetta, jossa kritisoitiin esim. kadulla tervehtimisen merkityksettömyyttä ja ’näennäistä hyvätapaisuutta’. Tartun aiheeseen sillä välinpitämätön kanssaihmisten kohtelu, joka on jollekin näennäistä hyvätapaisuutta, on suosikki-inhokkini, joka tasaisin väliajoin nostattaa verenpaineeni tappiin takaisin Suomeen muutettuani. Sitä voi tietenkin kohdata missä päin maailmaa vain, mutta täällä Pohjolassa tyly välinpitämättömyys on valitettavan usein perusasetus kuin poikkeus.

Miten se sitten ilmenee? 

Pienissä arkipäiväisissä tilanteissa. Kutsuttakoon välinpitämätöntä käytöstä lyhyesti ja ytimekkäästi Tylyksi:

Tyly ei tervehdi naapuria tai katso tätä edes silmiin. Tyly ei puhua pukahda kun kadun kulmassa kolauttaa kyynärpäänsä vastaantulijan kylkeen tai kassinsa tämän polveen. Tyly ei missään nimessä nosta katsettaan ja huomioi ruuhkaisessa paikassa vastaantulijaa, vaan jatkaa omaa, suoraviivaista reittiään niin että se vastaantulija joko a) Törmää Tylyyn ja kiroaa tämän koska on itsekin Tyly, tai b) Hyppää sivuun ja antaa tylyn paahtaa ohi. Tyly ei sano ’anteeksi, pääsisinkö ohi’ ruuhkametrossa, vaan joko vääntelehtii vihaisesti edessäseisojan takana kunnes hänet huomataan, tai sanoo vihaisesti ’pois tieltä’. Tylyllä ei myöskään ole aikaa pitää ovea sekuntia kauempaa auki (onnistuu myös ilman katseontaktia!) siitä jo läpi kuljettuaan, niin että se kahden askeleen päässä tuleva kanssaihminenkin pääsisi sisään samalla ovenavauksella. Tämä viimeinen varsinkin saa minut hyppimään tasajalkaa!

Miten paljon miellyttävämpää pienet arkielämän kohtaamiset ovatkaan jos ottaa kanssaihmiset huomioon? Jo pieni hymy tai nyökkäys tekee ihmisen näkymättömästä näkyväksi, oven auki pitäminen osoittaa välittämistä, ystävällinen tervehdys taas saa hyvälle tuulelle. Ja kun nämä pienet asiat toistuvat tilanteesta, päivästä ja viikosta toiseen, tekevät ne arjesta parempaa ja valavat uskoa toisiin ihmisiin vihan ja epäilysten sijaan. Ne luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta.  Uskon että muiden huomioonottaminen näiden pienten asioiden kautta myös lisää suvaitsevaisuutta, kuten kaikenlainen erilaisten ihmisten kohtaaminen yleensä. Muiden huomioiminen tekee arjesta ja elämästä parempaa. Kyllä, isoja väittämiä, I know.

Ymmärrän kyllä, että joskus yksittäisen henkilön tylyys voi johtua hänen omasta elämäntilanteestaan, ujoudesta tai pelosta. Ja kirjoitukseni Tyly voi olla hyvä äiti, erinomainen isä tai vaikkapa ihmisoikeuksista huolestunut Amnestyn jäsen. Mutta mielestäni toisen huomioonottaminen sekä hyvin kohtelu (huom. ei kohteliaisuus), myös kodin tai ystäväpiirin ulkopuolella, ovat ihmisenä olemisen kulmakiviä. Meidän vanhempien velvollisuus on opettaa se lapsillemme.

Mitä mieltä sinä olet?

Kiitos kaikille ihanille jotka jaksatte ottaa muut ihmiset huomioon ( :

Valokuva Angel Gil

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s