Asunto ei ole vielä myyty, espanjantunnille en ole töiden takia ehtinyt, ja muuttoa miettiessä olen tuntenut lähinnä pelkoa. Olemmeko me oikeasti ihan hulluja, eihän meillä ole siellä vielä töitäkään? Ja miten helppoa olisi vaan jäädä kun asiat menee tällä hetkellä Helsingissäkin ihan hyvin? On hiton vaikeaa aloittaa kaikki taas alusta uudessa paikassa. Mitä jos töitä ei löydy ennen muuttoa? Mitä jos Madridiin päästyämme lapset ja kaikki järjestettävät käytännön asiat syövät huomaamatta kaiken aikamme, eikä töitä löydy ennenkuin rahat jo loppuu? Sitten me turhaudumme, riitelemme, nälkiinnymme ja toivomme ettemme olisi ikinä Helsingistä muuttaneetkaan!
Hengitän syvään ja katson ulos ikkunasta.
Koko viikko on ollut järjettömän kylmä ja taivaalta on tippunut niskaan vuorotellen lunta, räntää, rakeita ja vettä. ”Lämpö”tila on seilannut nollan ja viiden asteen välillä. Lapsilla on edelleenkin, huhtikuun 26. päivä, samat ulkoiluvaatteet kuin talvellakin, sillä matalan lämpötilan lisäksi ilmaa on kylmentänyt hyytävä tuuli. Vapustakin ennustetaan poikkeuksellisen kylmää. Forget about piknik Kaivarissa; tänä vappuna juhlitaan sisätiloissa.
Kurjan sään pohtiminen saa yllättäen mieleni kirkastumaan. Jos selviämme Madridissa ensimmäiset kuusi kuukautta, voimme ensi vuonna juhlia vappua lämpimässä etelä-Euroopan keväässä. Eikä talvivaatteita ole varmastikaan pidetty lokakuusta toukokuulle. Siellähän voisin pitää paljon enemmän mekkoja eikä aina vain farkkuja, ja ehkä joskus pitää korkeampia korkojakin…
Nyt minua jo hymyilyttää.
’Don’t overcomplicate things’, ajattelen mielessäni ja nauran itselleni.
Minnimuu 