Yksi ’meidän on käytävä vielä tänä kesänä ennen Espanjaan muuttoa’ -listallani olevista paikoista on Kaunissaari. Se päätyi Suomenlinnan, Linnanmäen, Muumimaailman ja Ahvenanmaan kanssa samalle listalle koska: 1) Asumme naurettavan lähellä 2) Emme ole siellä koskaan käyneet 3) Se on kuuleman mukaan kaunis saari.
Vain 10 minuutin pyörämatkan päässä kodistamme Vuosaaressa hyppäsimme Norsjölinen lauttaan, joka vei meidät 50 minuutissa (10 kilometriä) nimensä veroiseen Sipoon saariston saareen. Liput oli aikuiselta 20 euroa meno – paluu, ja meidän alle 7-vuotiaat lapset pääsivät ilmaiseksi reissuun.
Paitsi kaunis, Kaunissaari on todella hyvä päiväretkikohde lapsiperheille. Lautta lähtee Vuosaaaresta klo 11 ja paluumatkalle startataan klo 15 Kaunissaaresta. Lauttaan mahtuu useammatkin rattaat ja Kaunissaaren polut ovat tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia rattaiden kanssa retkeilyyn. Lautalta löytyy pieni kahvilanurkkaus ja saarelta ravintola, jos omat eväät jäivät lähtösählingeissä kotiin. Vesipisteitä ja keittokatoksia on saarella useampi. Grillikatos löytyy, mutta avotulen teko luontoon on kielletty. Käymälöitä on ripoteltu sopivasti ympäri saarta. Soutuveneitä saa vuokralle, ja näimme saaressa myös lentopalloverkon ja ison shakkilaudan taaperonkokoisine nappuloineen.
Saari on vain 2km pitkä ja 800m leveä, ja koko saaren ympäri vievä kävelyreitti on noin 4km pitkä. Reippaampi retkeilijä ehtisi sen hyvin kävellä tunnissakin, mutta koska meidän perheen tahdin määräsi uppiniskainen Papu 2-v (joka ei tällä hetkellä suostu istumaan rattaisiinsa ilman ihan järkyttäviä itkupotkuraivareita), etenimme verkkaisesti. Lautan saavuttua Kaunissaareen kävelimme ensin laiturilta saaren itäkärkeen, ja ohitimme molemmat saaren tilaussaunat, ravintolan, pienen leikkipaikan ja uimarannan. Nämä kaikki siis vain 10 minuutin säteellä laiturista, jos reissussa on kiukuttelijoita joita ei saa pidemmälle kävelemään tai jos ei muuten vain huvita jatkaa eteenpäin.
Me jatkoimme kuitenkin hiukan pidemmälle, nimittäin 800 metriä saaren etelärannalle. Kävelimme sinne vehreän metsän halki, jossa auringonsäteet silittelivät päitämme tallustellessamme korkeiden kuusien reunustamaa polkua. Papu oli ihan fiiliksissä metsässä kävelystä, mutta Karkki jo odotti kovasti rantaan saapumista, sillä mukana kulki oma onkivapa jota oli pian päästävä kokeilemaan.
Saareen voi jäädä pidemmäksikin aikaa, sillä siellä on Helsingin kaupungin omistamia vuokramökkejä ja telttailu on sallittua lähes koko saaressa, 15 euron vuorokausihintaan. Kävelymatkallamme näimmekin useita telttoja metsän siimeksessä, sekä kallioisen etelärannan läheisyydessä. Osa teltoista näytti ennemminkin telttakankaisilta huviloilta pihakalusteineen ja -koristeineen, joita ei hetkessä purettaisi ja selkään heitettäisi. Koko kesän telttapaikka onkin 300 euron kausihintaan hintatietoisen luontoihmisen ehdoton valinta kesämökinvuokrauksen sijaan. Sitähän voisi harkita Espanjaan muutettuamme sitten pitkien Suomen kesälomien majapaikkana (hih). Lapset eivät ole kyllä nukkuneet vielä kertaakaan elämässään teltassa, mutta toivon että sekin tapahtuu vielä tämän kesän aikana. Se on toisella listallani.
Asetimme huopamme pienelle hiekkarannalle grillikatoksen läheisyyteen ja söimme eväämme. Sitten vein Karkin kalaan kalliolle. Syöttinä toimi kinkunpala kun ei matoja ehditty kaivella – tärkeintä kun oli että toinen pääsee onkimaan, kaloista viis! Emme kyllä nähneet sintin sinttiä kiveltämme. Samaan aikaan Espanjan mies yritti tuloksetta nukutella kärttyistä Papua päiväunille (ainut syy miksi meillä oli edes rattaat mukana).
Sitten, aivan liian pian, olikin jo aika lähteä
Lauttamatkalla vaivuin väsyneensuloiseen, semihypnoottiseen tilaan, joka on helppoa vene- ja junamatkoilla kauniiden maisemien lipuessa ohitse.
Suosittelen Kaunissaaren retkeä lämpimästi kyllä kaikille lapsiperheille, oli perheessä partiolaisia tai ’mut ei mulla oo muita housuja kuin farkut’ -tyyppejä. Kaikki siellä viihtyy. Ja uimakamppeita ei kannata unohtaa. Tai voihan sitä aina uida nakunakin, vaikka me emme uskaltaneetkaan!
Minnimuu 