Välinpitämättömyydestä

Se on todella helppoa. Se ei maksa mitään. Se ei vaadi erityisiä taitoja, eikä suuria älynlahjoja. Sen voi tehdä rappukäytävässä, oman kodin pihassa, kadulla, bussissa, metrossa, junassa, päiväkodissa, koulussa, työpaikalla, puistossa tai harrastuksissa. Siihen ei aina tarvitse edes sanoja. Se voi olla katse, hymy, nyökkäys tai käden heilautus. Omaan kokemukseeni perustuen britit tekevät sen paremmin kuin suomalaiset. Myös espanjalaiset tekevät sen paremmin kuin suomalaiset. Nimittäin kanssaihmisten huomioimisen.

Helena Liikanen-Regner kirjoitti Hesarin kolumnissaan käytöstapojen tärkeydestä ranskalaislasten kasvatuksessa. Eilen Helena mainitsi blogissaan saaneensa positiivisten kommenttien lisäksi palautetta, jossa kritisoitiin esim. kadulla tervehtimisen merkityksettömyyttä ja ’näennäistä hyvätapaisuutta’. Tartun aiheeseen sillä välinpitämätön kanssaihmisten kohtelu, joka on jollekin näennäistä hyvätapaisuutta, on suosikki-inhokkini, joka tasaisin väliajoin nostattaa verenpaineeni tappiin takaisin Suomeen muutettuani. Sitä voi tietenkin kohdata missä päin maailmaa vain, mutta täällä Pohjolassa tyly välinpitämättömyys on valitettavan usein perusasetus kuin poikkeus.

Miten se sitten ilmenee? 

Pienissä arkipäiväisissä tilanteissa. Kutsuttakoon välinpitämätöntä käytöstä lyhyesti ja ytimekkäästi Tylyksi:

Tyly ei tervehdi naapuria tai katso tätä edes silmiin. Tyly ei puhua pukahda kun kadun kulmassa kolauttaa kyynärpäänsä vastaantulijan kylkeen tai kassinsa tämän polveen. Tyly ei missään nimessä nosta katsettaan ja huomioi ruuhkaisessa paikassa vastaantulijaa, vaan jatkaa omaa, suoraviivaista reittiään niin että se vastaantulija joko a) Törmää Tylyyn ja kiroaa tämän koska on itsekin Tyly, tai b) Hyppää sivuun ja antaa tylyn paahtaa ohi. Tyly ei sano ’anteeksi, pääsisinkö ohi’ ruuhkametrossa, vaan joko vääntelehtii vihaisesti edessäseisojan takana kunnes hänet huomataan, tai sanoo vihaisesti ’pois tieltä’. Tylyllä ei myöskään ole aikaa pitää ovea sekuntia kauempaa auki (onnistuu myös ilman katseontaktia!) siitä jo läpi kuljettuaan, niin että se kahden askeleen päässä tuleva kanssaihminenkin pääsisi sisään samalla ovenavauksella. Tämä viimeinen varsinkin saa minut hyppimään tasajalkaa!

Miten paljon miellyttävämpää pienet arkielämän kohtaamiset ovatkaan jos ottaa kanssaihmiset huomioon? Jo pieni hymy tai nyökkäys tekee ihmisen näkymättömästä näkyväksi, oven auki pitäminen osoittaa välittämistä, ystävällinen tervehdys taas saa hyvälle tuulelle. Ja kun nämä pienet asiat toistuvat tilanteesta, päivästä ja viikosta toiseen, tekevät ne arjesta parempaa ja valavat uskoa toisiin ihmisiin vihan ja epäilysten sijaan. Ne luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta.  Uskon että muiden huomioonottaminen näiden pienten asioiden kautta myös lisää suvaitsevaisuutta, kuten kaikenlainen erilaisten ihmisten kohtaaminen yleensä. Muiden huomioiminen tekee arjesta ja elämästä parempaa. Kyllä, isoja väittämiä, I know.

Ymmärrän kyllä, että joskus yksittäisen henkilön tylyys voi johtua hänen omasta elämäntilanteestaan, ujoudesta tai pelosta. Ja kirjoitukseni Tyly voi olla hyvä äiti, erinomainen isä tai vaikkapa ihmisoikeuksista huolestunut Amnestyn jäsen. Mutta mielestäni toisen huomioonottaminen sekä hyvin kohtelu (huom. ei kohteliaisuus), myös kodin tai ystäväpiirin ulkopuolella, ovat ihmisenä olemisen kulmakiviä. Meidän vanhempien velvollisuus on opettaa se lapsillemme.

Mitä mieltä sinä olet?

Kiitos kaikille ihanille jotka jaksatte ottaa muut ihmiset huomioon ( :

Valokuva Angel Gil

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koko perheen päiväreissulla Kaunissaaressa

Yksi ’meidän on käytävä vielä tänä kesänä ennen Espanjaan muuttoa’ -listallani olevista paikoista on Kaunissaari. Se päätyi Suomenlinnan, Linnanmäen, Muumimaailman ja Ahvenanmaan kanssa samalle listalle koska:  1) Asumme naurettavan lähellä 2) Emme ole siellä koskaan käyneet 3) Se on kuuleman mukaan kaunis saari.

Vain 10 minuutin pyörämatkan päässä kodistamme Vuosaaressa hyppäsimme Norsjölinen lauttaan, joka vei meidät 50 minuutissa (10 kilometriä) nimensä veroiseen Sipoon saariston saareen. Liput oli aikuiselta 20 euroa meno – paluu, ja meidän alle 7-vuotiaat lapset pääsivät ilmaiseksi reissuun.

Paitsi kaunis, Kaunissaari on todella hyvä päiväretkikohde lapsiperheille. Lautta lähtee Vuosaaaresta klo 11 ja paluumatkalle startataan klo 15 Kaunissaaresta. Lauttaan mahtuu useammatkin rattaat ja Kaunissaaren polut ovat tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia rattaiden kanssa retkeilyyn. Lautalta löytyy pieni kahvilanurkkaus ja saarelta ravintola, jos omat eväät jäivät lähtösählingeissä kotiin. Vesipisteitä ja keittokatoksia on saarella useampi. Grillikatos löytyy, mutta avotulen teko luontoon on kielletty. Käymälöitä on ripoteltu sopivasti ympäri saarta. Soutuveneitä saa vuokralle, ja näimme saaressa myös lentopalloverkon ja ison shakkilaudan taaperonkokoisine nappuloineen.

Saari on vain 2km pitkä ja 800m leveä, ja koko saaren ympäri vievä kävelyreitti on noin 4km pitkä. Reippaampi retkeilijä ehtisi sen hyvin kävellä tunnissakin, mutta koska meidän perheen tahdin määräsi uppiniskainen Papu 2-v (joka ei tällä hetkellä suostu istumaan rattaisiinsa ilman ihan järkyttäviä itkupotkuraivareita), etenimme verkkaisesti. Lautan saavuttua Kaunissaareen kävelimme ensin laiturilta saaren itäkärkeen, ja ohitimme molemmat saaren tilaussaunat, ravintolan, pienen leikkipaikan ja uimarannan. Nämä kaikki siis vain 10 minuutin säteellä laiturista, jos reissussa on kiukuttelijoita joita ei saa pidemmälle kävelemään tai jos ei muuten vain huvita jatkaa eteenpäin.

Me jatkoimme kuitenkin hiukan pidemmälle, nimittäin 800 metriä saaren etelärannalle. Kävelimme sinne vehreän metsän halki, jossa auringonsäteet silittelivät päitämme tallustellessamme korkeiden kuusien reunustamaa polkua. Papu oli ihan fiiliksissä metsässä kävelystä, mutta Karkki jo odotti kovasti rantaan saapumista, sillä mukana kulki oma onkivapa jota oli pian päästävä kokeilemaan.

Saareen voi jäädä pidemmäksikin aikaa, sillä siellä on Helsingin kaupungin omistamia vuokramökkejä ja telttailu on sallittua lähes koko saaressa, 15 euron vuorokausihintaan. Kävelymatkallamme näimmekin useita telttoja metsän siimeksessä, sekä kallioisen etelärannan läheisyydessä. Osa teltoista näytti ennemminkin telttakankaisilta huviloilta pihakalusteineen ja -koristeineen, joita ei hetkessä purettaisi ja selkään heitettäisi. Koko kesän telttapaikka onkin 300 euron kausihintaan hintatietoisen luontoihmisen ehdoton valinta kesämökinvuokrauksen sijaan. Sitähän voisi harkita Espanjaan muutettuamme sitten pitkien Suomen kesälomien majapaikkana (hih). Lapset eivät ole kyllä nukkuneet vielä kertaakaan elämässään teltassa, mutta toivon että sekin tapahtuu vielä tämän kesän aikana. Se on toisella listallani.

Asetimme huopamme pienelle hiekkarannalle grillikatoksen läheisyyteen ja söimme eväämme. Sitten vein Karkin kalaan kalliolle. Syöttinä toimi kinkunpala kun ei matoja ehditty kaivella – tärkeintä kun oli että toinen pääsee onkimaan, kaloista viis! Emme kyllä nähneet sintin sinttiä kiveltämme. Samaan aikaan Espanjan mies yritti tuloksetta nukutella kärttyistä Papua päiväunille (ainut syy miksi meillä oli edes rattaat mukana).

Sitten, aivan liian pian, olikin jo aika lähteä

Lauttamatkalla vaivuin väsyneensuloiseen, semihypnoottiseen tilaan, joka on helppoa vene- ja junamatkoilla kauniiden maisemien lipuessa ohitse.

Suosittelen Kaunissaaren retkeä lämpimästi kyllä kaikille lapsiperheille, oli perheessä partiolaisia tai ’mut ei mulla oo muita housuja kuin farkut’ -tyyppejä. Kaikki siellä viihtyy. Ja uimakamppeita ei kannata unohtaa. Tai voihan sitä aina uida nakunakin, vaikka me emme uskaltaneetkaan!

 

Tiedustelumatkalla Madridissa

Minä ja mieheni teimme kolmen päivän nuuskintamatkan Madridiin. Siis vain me kaksi. Tämä oli mahdollista pääasiassa äitini ansioista, joka hoiti lapsiamme meillä matkamme ajan. Äidistäni huolta pitämään oli puolestaan värvätty veljeni, ystävämme ja tietenkin lastemme päiväkoti, jotka antoivat hänelle hengähdystaukoja. Mutta vaikka lasten jättäminen oli minua kovasti etukäteen jännittänyt, epäilyttänyt ja kaduttanutkin, kaikki meni hienosti kotona poissaollessamme.

Matkamme tarkoitus oli potentiaalisten asuinalueiden katsastaminen ja miehen yksi työtapaaminen, joten olimme liikkeessä joka päivä aamusta iltaan. Jos lapset olisivat olleet mukana – noh, emme varmasti olisi ehtinyt tehdä puoliakaan siitä mitä ehdimme kahden. Koko ajan olisi jollain ollut nälkä tai pissahätä tai päiväuniaika tai ’äiti mä en jaksa enää kävellä’ -aika.

Madridissa oli jo ihan täysi kesä. Laskeutuessamme Barajasin lentokentälle viiden jälkeen iltapäivällä, lämpömittari näytti yli kolmeakymmentä astetta. Matka lentokentältä Airbnb asuntoomme Malasañan kaupunginosaan taittui kätevästi ja nopeasti metrolla. Metroissa on ilmastointi, joka tuntuu taivaalliselta kuumuudessa tallustamisen  jälkeen.

Malasaña

Malasaña on vilkas ravintoloita, baareja, katutaidetta ja pikkuputiikkeja täynnä oleva, iltasella hipstereistä ja puheensorinasta täyttyvä kaupunginosa, joka vielä kymmenen vuotta sitten oli hyvinkin perinteinen Madridilainen barrio. Ikkunaton pikku asuntomme sijaitsi vilkkaalla Plaza Dos de Mayolla Malasañan sydämessä, joka varsinkin auringon laskiessa ruuhkautui illanviettäjistä. Ystäväjoukkiot istuivat iltaa baarien terasseilla tai aukion penkeillä, joiden lomassa pieni kumara nainen kiersi myymässä olutta yhdellä eurolla pyörillä kulkevasta vetolaukusta. Martini rosso maistui hyvältä yhdellä terasseista, vaikka viemärin- ja pilvenhajut saivatkin meidät välillä kipristelemään neniämme. Keeping it real.

Plaza Dos De Mayolla

Valitsin Malasañan majapaikaksemme sen keskeisen sijainnin ansiosta. Bilbaon ja Alonso Martinezin metroasemat olivat vain viiden minuutin kävelymatkan päässä, ja Gran Viallekin käveli vain noin 15 minuutissa. Kahvilat ja ruokapaikat olivat ihan kotikynnyksellä, joissa me istuimme syömässä ja juomassa aamupalasta iltapalaan huumaantuneena siitä ihanasta tunteesta, kun ei itse tarvi tehdä muuta kuin nauttia!

Lasten kanssa olisimme kyllä valinneet majapaikan toisin, mutta tällä matkalla ei onneksi tarvinnut miettiä muita kuin meitä kahta.

Pacifico

Toisena päivänä mies lähti aamulla työtapaamiseensa, ja minä suuntasin Pacifico -nimiselle alueelle, joka sijaitsee ison puistoalueen Retiron eteläpuolella. Siellä 10 minuuttia hortoiltuani päätin ottaa espanjankielen härkääni sarvista ja käydä kyselemään paikallisilta millaista alueella oli asua lasten kanssa. Minulla kävi tuuri: Ensimmäinen kadulla pysäyttämäni henkilö sattui olemaan sympaattinen nuori isä nimeltä David, joka työnsi alle vuoden ikäistä tytärtään rattaissa. Davidilla oli aikaa ja hän mielellään jutteli kanssani samalla kun kävelimme Pacificon katuja. David vei minut kadulle, jonka jokaisessa kerrostalossa on oma uima-allas ja leikkipaikka, näytti minulle läheiset puistot, koulut, poliisilaitoksen, kulttuurikeskuksen ja lääkäriaseman. Mikä tärkeintä, näin myös barrion sydämen eli plazan, jonne paikalliset kokoontuvat lapsineen illan hämärtyessä tapakselle ystäviä ja sukulaisia tapaamaan, ja jossa lapset leikkivät keskenään potkulautoineen ja rullaluistimineen. Pacifico vaikutti aidolta ja lämminhenkiseltä paikalta, jossa olisi varmasti helppo tutustua uusiin ihmisiin.

Gracias David!

Planetario / Delicias

Seuraavaksi suuntasimme miehen kanssa Planetario / Delicias alueelle, joka ei sekään ole kovin kaukana keskustasta. Koska emme vielä tiedä missä käymme töissä, päätimme että keskittyisimme vain lapsiystävällisiin alueisiin, joista pääsee helposti julkisilla joka puolelle kaupunkia. Emme myöskään halunneet tehdä samaa virhettä uudelleen kuin Suomeen muuttaessa: Muutimme tuntemattomaan superhiljaiseen lähiöön keskelle ei mitään, jossa ei sitten ollutkaan mitään. Meille.

Planetario oli ihana! Uusia taloja, paljon puistoalueita joista yksi oli todella iso, ja selvästikin paljon lapsiperheitä. Ja kävelymatkan päästä löysimme Mataderon, nykytaiteen keskukseen, joka toimii vanhan teurastamon isoissa punatiilisissä rakennuksissa. Tuli Helsingin oma Kaapelitehdas mieleen. Mataderosta löytyy saman katon alta pieni elokuvateatteri, vaihtuvia näyttelyitä, tanssitaidetta, keskusteluja, kahvila ja taiteilijoiden / luovan alan työläisten työtiloja. Puhuimme lyhyesti taas muutaman alueella asuvan perheellisen kanssa, ja lähdimme sieltä aikamoisen vakuuttuneina siitä että tämä on meidän alue, jos vain sopiva asunto löytyy.

Matadero

Vieraile Mataderon sivuilla tästä

Espanjan miehen työtapaaminenkin meni tosi lupaavasti, joten meille jäi tosi hyvä fiilis tästä reissusta. Kun vielä viimeisenä iltana saatiin juhlia herran synttäreitä ystävien, hyvän ruoan ja juomien kera, tuntui haikealta lähteä Madridista takaisin Helsinkiin.

Mutta muutaman kuukauden päästä me palaamme. Hasta la vista, baby!