Muu perhe vielä nukkuu, mutta minä olen jo pyörinyt hereillä 5.54 lähtien. Sunnuntaiaamu, eli nukkua voisi niin pitkälle kun unta riittää, mutta mulla on mielessä satayksi asiaa. Päällimmäisenä suunnaton helpotus. Espanjaan muuttomme suurin Suomenpään pala on loksahtamaisillaan kohdalleen: Hyväksyimme perjantaina sitovan ja ehdottoman tarjouksen asunnostamme. Jesssssss!
Kun perjantaina siivosimme, siistimme ja stailasimme asuntoamme houkuttelevaksi yksityisesittelyä varten, Espanjan mies ja minä molemmat olimme huonolla tuulella ja väsyneitä. Varsinkin viime viikkoina on ollut järkyn rasittavaa samaan aikaan myllätä taloa ja tavaroitamme läpi, ja sitten taas siivota rojut, laatikot ja läjät pois näkyviltä asuntoesittelyjä varten. Olemmehan tehneet sitä jo huhtikuusta saakka. Lisäksi meitä on vaivannut huoli siitä meneekö asunto, milloin se menee ja mitä jos ei menekään? Mutta eilen saimme välittäjältämme ne hyvät uutiset joita oli odotettu – tarjous jonka voimme hyväksyä.
Olimme ystävien luona heille myytyä nojatuoliamme toimittamassa, kun puhelu tuli. Lapset leikkivät keskenään ja mieheni jutusteli ystävien kanssa. Puhelun edetessä minä sytyin hymyilemään kuin hangon keksi ja kävin viittoilemaan epämääräisillä peukutuksilla ja salsaliikkeillä Espanjan miehelle että hyvältä kuulostaa. En oikein voinut uskoa kuulemaani: Hinta kohdillaan, kaupat kahden viikon sisään ja vapautuminen 1.9. Kaikki sopi meille paremmin kuin hyvin, onhan lentopäivämme 28.8. Lisäksi ostajat ovat kiinnostuneita muutamasta isommasta huonekalustamme jotka halumme myydä pois ennen lähtöämme. Melkein liian hyvää ollakseen totta!?
Puhelun jälkeen lähdimme siltä seisomalta kavereiden kera ulos syömään ja juhlistamaan tarjousta. Meidän onneksemme ystävämme asuvat Punavuoressa, jossa kivoja ruokapaikkoja löytyy ihan kotioven tuntumasta. Loppuilta meni epäuskoisen ilon- ja helpotuksentunteen vallassa.
Lauantaina ei tehnyt mieli tehdä mitään hyödyllistä, vaikka pakotimmekin itsemme Ikeaan muuttolaatikkojen ostoon ja lihapullia syömään. Illalla tsekkasin itseni ulos muuttozonelta eli kotoa ja lähdin Helsingin iltaan rakasta ystävää tapaamaan ja asunnon myyntiä juhlistamaan. Muutaman prosecco-lasillisen jälkeen oli nauru ja kyyneleet yhtä herkässä ja olo uskomattoman höyhenenkevyt.
Nyt me pääsemme sotkemaan ja pakkaamaan, eikä kyllä siivota kertaakaan yhtään mitään ennen muuttopäiviä! Nyt voimme keskittyä pakkaamisen lisäksi Espanjan elämämme järjestämiseen. Tunnen innostuksen tulevasta jo kutittelevan vatsanpohjassani.
Minnimuu 