Seksistinen Trump presidentiksi, on aika ottaa kantaa

Tänään on puhuttava seksismistä. Sillä minua suututtaa.

Viikko sitten Yhdysvaltain uudeksi presidentiksi nousi julkisesti naisia halventava, seksistinen machomies. Trump on halveerannut naisia vuosien saatossa lukuisia kertoja, joten vahingosta ei voida enää puhua. Hän on julkisesti kritisoinut monien julkisuudessa (oli se politiikassa tai missimaailmassa) esiintyvien naisten ulkonäköä, arvostellut seksuaalista viehättävyyttä, vähätellyt naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa, vaatinut abortin tehneitä naisia tuomiolle, rehennellyt omilla naisenkaatotaidoillaan, ja kehottanut kohtelemaan naisia ’like shit’. Muun muassa.

Niin, niin, tiedän että se Trump on siellä kaukana Ameriikassa, eikä täällä Suomessa, mutta se ei ole oleellista. Trumpin valinta maailman suurimman demokratian päämieheksi siitä huolimatta, että Trump ei näe naisia miesten kanssa tasavertaisina kansalaisina, vaan vähä-älyisinä seksiobjekteina joita voi mielimääräisesti arvostella, tuomita, painaa alas tai nostaa jalustalle (pimppiin tarttumisesta puhumattakaan), on pelottavaa. Miljoonien kannattaman ja ihaileman Trumpin käytös uhkaa normalisoida naisia halventavat puheet ja fyysisen kaltoinkohtelun, kuten Brexit normalisoi kaduillahuutelut ulkomaalaisille. Se, että vieläpä nauhalle tarttuneiden törkeyksien jälkeenkin Trumpin kannattajat kohauttivat hartioitaan ja jatkoivat ehdokkaansa tukemista, kertoo jo karua kieltään siitä että seksistinen käytös ja törkypuheet on monien mielestä ihan okei ja vaan sellaisia normaaleja poikien juttuja joista ei kannata välittää. Mitähäh?!

Nyt kun olen pienen tytön äiti, mietin usein omia kasvun vuosiani, ja varsinkin aikaa jolloin vielä olin vasta yläkoulussa ja lukiossa, vaikka ulospäin näytinkin jo enemmän naiselta kuin lapselta. Miten minua hävetti (kuin se olisi ollut minun syyni) kun ohikulkevat, joskus jopa pyöräilevät, aikuiset miehet puristivat takapuoltani tai huutelivat perääni, tai kun 17-vuotiaana kesätyöpaikkani yli 50-vuotias vitsiniekka tarttui rintoihini, tai kun Ranskan Lyonissa ihan vieras mies oikeaa suuntaa kysyttyään (ja minä tietenkin avuliaana, hymyilevänä 22-vuotiaana yritin parhaani mukaan sönkätä ranskankielisiä ohjeita) yllätti minut täysin kouraisemalla rajusti haarojani ennen pakenemistaan. Nuorena aikuisena Lontoossa minulle huudeltiin ja vislailtiin kaduilla ja kosketeltiin baareissa, ihan peruskauraa nuoren naisen elämässä. En ole onneksi kokenut seksuaalista väkivaltaa tai kärsinyt väkivaltaisista kumppaneista. Mutta olen ollut tilanteissa joissa olen kokenut seksuaalisen väkivallan uhkaa. Uskon jokaisen naisen kokeneen vastaavia uhkaavia ja/tai halventavia tilanteita elämänsä aikana.

Miettiessäni omia kokemuksiani ja ystävieni läpikäymiä asioita, pelkään jo nyt miten voisin suojella omaa, vielä pientä, tytärtäni vastaavilta tilanteilta tulevaisuudessa. Miten voin suojella häntä Trumpin kaltaisten miesten sanoilta ja varsinkin teoilta?

Onneksi miljoonat ihmiset ympäri maailmaa jakavat huoleni ja vyöryivät kaduille lauantaina protestoimaan Trumpin naisia halventavaa käytöstä vastaan. Women’s March – Naisten Marsseja – järjestettiin ympäri maailmaa mm. Washingtonissa, Lontoossa, Pariisissa, Helsingissä ja Tokiossa. Washingtonissa marssille osallistui yli miljoona (!) Trumpin vastustajaa. Mieltä osoitettiin paitsi naisten halventamista myös Trumpin ympäristönsuojelun väheksymistä, ulkomaalaisvihaa, Obamacaren alasajoa, kansalliskiihkoisuutta ja häpeämätöntä populismia vastaan.

Vaikka en päässytkään marssille mukaan, seurasin päivän uutisvirtaa tiiviisti. Sydämeni kotikaupungissa Lontoossa marssittiin tuhatpäisin joukoin, ja täältä kaukaa marssia seuratessa varsinkin monet nokkelat kyltit saivat hykertelemään tyytyväisenä.

Kisut marssimassa, klikkaa tästä nettiartikkeliin josta löytyy tämän lisäksi myös muita varmaa hekottelua aiheuttavia kuvia.

Marsseilla käveli naisia, miehiä, lapsia, vaareja, vauvoja, mustia, valkoisia, homoja, heteroja, trans-sukupuolisia, koiria, supersankareita, julkkiksia, pehmoeläimiä, you name it! Kaikki naisten puolesta yhdessä Trumpin politiikkaa vastaan.

Trump ei valitettavasti vain puhu naisten oikeuksien rajoittamisesta, vaan hän allekirjoitti jo presidenttiytensä ensimmäisenä kokonaisena päivänä määräyksen, joka estää kansalaisjärjestöjä (jotka saavat rahoitusta Yhdysvalloista) tekemästä abortteja tai tarjoamasta perhesuunnittelua maailmalla. Tästä määräyksestä tulee kärsimään vain köyhien maiden naiset: Laillisten abortintarjoajien harveneminen vain nostaa laittomien aborttien ja niihin kuolevien naisten määrää.

Trumpin presidentiksinousu osoitti sen, että tasa-arvo ja naisten oikeudet ei vieläkään ole itsestäänselvä juttu, edes liberaaliksi ja edistykselliseksi koetussa lännen mahtimaassa, eikä myöskään täällä pohjantähden alla. Naisiin kohdistuva väkivalta on tahra tasa-arvon mallimaana tunnetussa kotimaassamme.  2014 julkaistun EU-tutkimuksen mukaan Suomi on naisille EU:n kolmen väkivaltaisimman maan joukossa.  Tutkimuksen mukaan 47 prosenttia Suomen naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15-ikävuoden jälkeen. Väkivallan tekijä on useimmiten joko nykyinen tai entinen kumppani; 30 prosenttia naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa parisuhteissaan. Aika shokeeraavaa.Vain Tanska ja Latvia ovat pahempia, molemmissa osuus kumppaneiden käsissä kärsineistä on 32 prosenttia. EU:n keskiarvo on 22 prosenttia. Toki tutkimuksesta on jo muutama vuosi, ja ehkäpä täällä pohjolassa ja Keski-Euroopassa vapaammin uskallamme vastaya moisiin kyselyihin, mutta siitä kaikki on varmasti yhtä mieltä, että parantamisen varaa Suomessa riittää.

Mitä siis voimme tehdä? Miten voin suojella omaa tytärtäni ja hänen oikeuksiaan nyt ja tulevaisuudessa?

En osaa vastata muuta kuin että meidän jokaisen on puututtava naisia uhkaavaan ja halventavaan käytökseen ja puheeseen. Kasvatettava poikamme kunnioittamaan tyttöjä (ja sama toisinpäinkin!) ja heidän itsemäärämisoikeuttaan. Opetettava ja ojennettava poikia ja miehiä elämässämme (olimme miehiä tai naisia) heidän sanoessaan tai tehdessään jotain naisia alentavaa. Jos kyseessä on julkisuuden henkilö, meidän protestimme on oltava myös julkisuudessa kuuluvaa ja näkyvää. Jos halventaja on vallan kahvassa…niin noh, sellaista ei saisi päästää tapahtumaan! Kuitenkin toivon ja uskon, että naisten oikeuksien toteutumista tutkitaan suurennuslasilla Trumpin valtakauden aikana Yhdysvalloissa. Ja että hänen politiikkansa vastustamistaan jatketaan.

Tyttärelleni opetan, että naisilla ja tytöillä on oikeus elää vapaasti ja tasa-arvoisina kansalaisina ilman pelkoa psyykkisestä tai fyysisestä väkivallasta parisuhteissa, kaduilla, kouluissa, työpaikoilla, blogeissa, artikkeleissa ja twitterissä. Mutta varoitan häntä myös Trumpin kaltaisista miehistä.

On korkea aika ottaa kantaa. Vastustan seksismiä, vastustan Trumpia.

Kurssi etelään – Lähtölaskenta Espanjaan muuttoomme alkoi

Espanjan mies ja minä pidimme juuri huipputärkeän kokouksen. Paikkana kotisohva. Aiheena perheemme Madridiin muutto. Kutsuin kokouksen koolle, sillä muistikirjaani piirtämäni aikajanan mukaan (siis olen todellakin tehokas) sovittuun muuttoajankohtaan oli enää neljä ja puoli kuukautta. Kokous eteni yhteisymmärryksessä, mutta keskusteltuamme muuttokassamme tilasta sekä siitä mitä kaikkea meidän pitäisi ehtiä tekemään ennen muuttoamme, päädyimme lykkäämään Espanjaan muuttoamme noin neljällä kuukaudella elokuun loppuun. Lopuksi naureskelimme allekirjoittavamme kahdenkeskisen sopimuksen, jossa kumpikin sitoutuu uuteen lähtöajankohtaan.

Ensimmäinen iso askel kohti Madridia on Helsingin kotimme myyminen   

Siis seitsemän kuukautta uuteen elämään Madridissa. Aloitamme isot valmistelut nyt: Laitamme asuntomme Helsingissä myyntiin vielä tammikuun aikana, ensin sosiaalisessa mediassa jakamalla, sitten helmikuusta eteenpäin Oikotiellä mainostamalla. Haluamme myydä asuntomme kesäkuuhun mennessä, ja asua loppuajan pienemmässä asunnossa väliaikaisesti vuokralla. Pyrimme pysymään samalla asuinalueella lastemme hoitopaikan tähden. Vähän tietysti huolettaa että löytyykö moista väliaikaista asuntoa alueeltamme, mutta turha sitä kai vielä on surra.

Asunnon myyminen hyvissä ajoin tuntuu meistä vähemmän stressaavalta kuin toinen harkitsemamme vaihtoehto; asunnon myyminen viime tipassa tiettyyn, ennaltapäätettyyn maastamuuttopäivään mennessä. Olisimme myyneet asuntoamme aikamoisen paineen alla jos tiettyyn päivämäärään mennessä se yksinkertaisesti pitäisi olla myytynä ja laukut pakattuina. Hyvissä ajoin myyminen on rennompaa, vaikka joudummekin muuttamaan vielä viimeisen kerran Helsingissä ennen maastamuuttoamme. Hyvä puoli pienempään asuntoon muutossa juuri ennen Madridiin lähtöä on tavaran karsiminen ja osasta luopuminen jo hyvissä ajoin. Madridiin lähtee kanssamme vain tarpeellinen ja/tai rakastettu omaisuus. Ja tietenkin 5-vuotiaan Karkin kaikki lelut. Hän oli nimittäin huolissaan vain leluistaan kerrottuani muuttosuunitelmistamme: ”Äiti, lupaatko että saan ottaa ihan kaikki?”

Myymme asuntomme itse ilman välittäjää. Minulla on siihen aikaa, sillä tällä hetkellä taaperonhoidon lisäksi käyn töissä vain muutamana päivänä viikossa. Luulen että tulevina kuukausina minulta ei tekeminen lopu, sillä pääosin Papun päiväuniaikaan ja molempien lasten nukkuessa illalla paitsi myyn asuntoamme, myös opiskelen espanjaa ja etsin (ja toivottavasti pian myös teen) etätöitä! Espanjan mies tekee niin paljon freelance hommia kuin vain mahdollista ja hoitaa Papua minun työpäivinäni aina kun voi. Lisäksi kehittelemme yhteistä yritysideaa Madridia ajatellen.

Nyt kyllä jo vähän jännittää. Sillä tavalla mukavasti kutittelee vatsanpohjassa.

¿Hablas Español?

Luin muutama kuukausi sitten El Pais –sanomalehdestä, että Espanjan työttömyysluvut on pudonneet takaisin vuoden 2010 tasolle, eli alle 20%. Kuuden vuoden ajan työttömien määrä oli paljon suurempi; pahimmillaan vuonna 2013 jopa 27% työikäisistä oli ilman töitä. Mutta nyt siis maan talous on osoittanut toipumisen merkkejä ja yhä useampi espanjalainen on myös löytänyt töitä. Tulkitsen uutisen hyväksi merkiksi: se tarkoittaa sitä että meillekin löytyisi töitä! Varmasti löytyisi.

Toistelen itselleni että olemme koulutettuja, asiamme osaavia kielitaitoisia ammattilaisia, ja olemmehan molemmat työllistyneet hyvin jo kahdessa eri maassa, miksi emme siis Espanjassakin. Ja menemmehän Madridiin, joka on 3,3 miljoonan ihmisen kaupunki, eli tuntuvasti isompi kuin Helsinki, joka merkitsee myös paljon enemmän työmahdollisuuksia.

Lontoossa ja Helsingissä omaa työnsaantiani helpotti kuitenkin maan kielen sujuva osaaminen. Espanjankielentaitoani ei voi hyväntahtoisinkaan tsemppari kuvailla ‘sujuvaksi’. Osaan ilmaista itseäni tarpeeksi selviytyäkseni arkiaskareista, mutta en niin hyvin että voisin tehdä tämänhetkistä työtäni espanjaksi. Kielitaitoni on karttunut lähinnä kotona kuunnellessani Espanjan miehen jutustelua Karkin ja Papun kanssa. Ymmärrän lähes kaiken kuulemani ja lukemani, irtonaisia sanoja tai sanontoja lukuunottamatta. Mutta puheen tuottaminen ja kirjoittaminen on minulle vielä tuskallisen vaikeaa. Espanjan mies ja minä puhumme keskenämme englantia, joka on aina ollut ‘meidän kielemme’ siitä lähtien kun tapasimme Lontoossa 10 vuotta sitten. Lapsillemme puhumme vain suomea ja espanjaa.

Olen opiskellut espanjaa vasta vähän. Suoritin muutaman espanjankielen alkeiskurssin Lontoon mainiossa City Lit –instituutissa, mutta siitä on jo kymmenen vuotta aikaa. Tämän vuoden kesäkuussa suoritin lyhyen kurssin Helsingin kesäyliopistossa, jossa tankkasin ensi kertaa espanjan imperfektin muotoja. Kurssi oli hyvä, mutta vaikka mekaanisesti opinkin muistamaan verbit kokeeseen, en todellakaan osaa vielä käyttää niitä puhuessani saatika kirjoittaessani. Tällä hetkellä kierrän imperfektin tyyliin ’ostan kaupasta maitoa – eilen’ kun haluan ilmaista itseäni menneessä aikamuodossa. Eipä näillä taidoilla työhakemuksia kirjoitella!

Ymmärrän kyllä että kertaus on opintojen äiti, joten ilmoittauduin juuri muutaman viikon päästä alkavalle espanjan kurssille Helsingin Työväenopistossa. Tarkoituksenani on myös jatkaa espanjan opiskelua Madridiin muutettuamme. Siellä joudun käyttämään vajavaista kielitaitoani joka päivä. Uskon ja toivon osaamattomuuteni raivostuttavan minua niin, että opiskeluihinkin löytyy uudenlaista intoa! U-nel-moin päivästä jolloin puhun sujuvasti maailman toiseksi puhutuinta kieltä (mandariinikiinan jälkeen). Espanjaa puhuu huimat 400 miljoonaa ihmistä, ja se on virallisen kielen asemassa 21:ssä maassa, jotka sijaitsevat Keski-, Väli-, ja Etelä-Amerikkassa, Eurooppassa ja Afrikassa.

Lomamatkoja lukuunottamatta pelkällä englannilla ei Espanjassa pitkälle pötkitä, joten espanjankielen jonkinasteinen hallinta on välttämätöntä minulle ja muille sinne muuttoa haikaileville. Omien kokemusteni perusteella edes nuorten ei vain voi olettaa puhuvan englantia kymmentä sanaa enempää. Espanjalaisten huonosta englanninkielentaidosta syytetään huonoa kieltenopetusta kouluissa sekä televisio-ohjelmien ja elokuvien duppausta. Tällä hetkellä englantia opiskellaan aiempaa enemmän, sillä yhdeksän vuotta sitten alkaneen talouskriisin myötä moni espanjalainen on ymmärtänyt englannin osaamisen tärkeyden pärjätäkseen kansainvälistyvillä työmarkkinoilla. Englanninkielen kouluja ja kielikursseja tarjoavia palveluita onkin perustettu tiuhaan tahtiin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Opettajina kursseilla ja kouluissa toimii useimmiten äidinkielenään englantia puhuvia expateja. Itsekin olen pohtinut englannin opetustyötä yhtenä vaihtoehtona Madridissa, kunnes oma kielitaitoni on sillä tasolla että voisin saada muunlaisiakin töitä.

Eikun siis kirjastoon uutta espanjankurssin kirjaani lainaamaan, vamos ya!