Milloin me oikein muutamme Espanjaan?

Melkein päivittäin joku ystävä, tuttava tai sukulainen kyselee milloin me muutamme Espanjaan. Vastaukseni on epätoivoisen epämääräinen ’no se vähän riippuu’. Moinen päättämättämyys johtuu siitä että kuviomme on kinkkinen:

Asuntomme on edelleen myytävänä. Nyt viimeisen kuukauden päivät myyntiä on hoitanut kiinteistövälittäjä, mutta paljoa ei ole tapahtunut. Saimme yhden lähes naurettavan tarjouksen, joka oli vähemmän kuin ensimmäisen tarjous, jonka hylkäsimme vielä itse asuntoa myydessämme toukokuussa. Nyt mietityttääkin josko olisi kuitenkin pitänyt hyväksyä se toukokuinen tarjous, kun tämä myynti kestää ja kestää…Tavoitehintamme ei päätä huimaa, sillä se on sama mitä me itse maksoimme asunnostamme kolme ja puoli vuotta sitten. Välittäjä järjestää näyttöjä joka viikko, joka on sinänsä hieno homma, mutta äärimmäisen rasittavaa samaan aikaan. Tällä hetkellä on kai hiljaista asuntomarkkinoilla yleensäkin, ja vasta elokuussa alkaa yleensä tapahtumaan enemmän.

Haluaisimme muuttaa Espanjaan elokuun viimeisellä viikolla, mutta tahdomme myös saada asuntomme myytyä ja kaikki siihen liittyvät paperit hoidettua ennen muuttoa. Elokuun viimeiseen viikkoon on enää ruhtinaalliset seitsemän viikkoa(!), joten meidän on pakko tehdä päätös pian: Muutammeko suunnitellun aikataulun mukaisesti elokuun lopulla vaikka emme olisikaan saaneet asuntoamme kaupaksi?

Uskon kyllä että kerrostalokolmiomme menee lopulta kaupaksi,  mutta kuinka kauan siinä voi kestää? Tyhjän asunnon seisottaminen käy tyyriiksi, sillä siitä täytyy maksaa vastiketta sekä ainakin asuntolainan korkoa, yhteensä noin 500 euroa kuussa. Lisäkustannuksia tulee myös siitä että joudumme lähitulevaisuudessa palaamaan Helsinkiin kauppoja tekemään, joka maksaa ainakin toiset mokomat 500 euroa. Jos odotamme Helsingissä kaupantekoon saakka, voimme myös jatkaa työntekoa eli leivän tuomista pöytään tahoillamme.

Espanjassa tarkoituksenamme on muuttaa ensin matkalaukkuinemme Espanjan miehen kotiseudulle Galiciaan, jossa meillä on asunto. Sieltä käsin me sitten etsimme kotia Madridista, ja Espis varmaan jo reissaa sinne valokuvausprojektien perässä (we hope!). Minä onnistuin kuin onnistuinkin virittelemään itselleni freelance etätöitä Suomeen -hiphei – joka ei pitkää penniä rahakirstuihin tuo, mutta jotain ainakin. Joten töiden tai asunnon takia meidän ei ole pakko olla Espanjassa vielä elokuun lopulla. Mutta ajattelimme että olisi hyvä olla siellä ennen koulujen alkua (koulut alkaa 11.9. – korjatkaa jos olen väärässä!), jotta 6-vuotias Karkkimme pääsisi aloittamaan koulun jos ei nyt ihan kouluvuoden alusta mutta melkein. Ennen koulun aloitusta meidän pitää tosiaan löytää vielä se asunto Madridista ja sen jälkeen saada Karkille paikka lähikoulusta. Uskon että siinä menee ainakin kuukausi, joten Karkki tulee varmasti aloittamaan koulun myöhässä.  Karkki joutuu jo muutenkin skippaamaan esikoulun ja aloittamaan suoraan koulussa, uudessa paikassa ja espanjan kielellä. Minulla itselläni kyllä jo puntti tutisisi Karkin kengissä, mutta ainakin tällä hetkellä neiti on vaan iloinen siitä että pääsee jo kouluun!

Pelkään kai sitä että jos emme saa muutettua Madridiin suunnilleen syyskuussa, me kaikki jäämme junasta uuden koulu- ja työvuoden aloituksen suhteen, ja menetämme mahdollisia alkavia työprojekteja kuin myös sosiaalisia verkostoitumismahdollisuuksia. Ajattelenko liian suomalaisesti? Ottavatko espanjalaiset koululaiset vielä kaverikseen vaikkei olekaan ollut koulussa ensimmäisestä päivästä lähtien? Entä onko syyskuu edes samanlainen vuodenaloitus harrastusten ja työprojektien suhteen niinkuin elokuu täällä Suomessa?

Ja se kaikista polttavin kysymys: Mitä meidän pitäisi tehdä? Muuttaa suunnitellusti elokuun lopulla vai odotella täällä Suomessa kunnes asunto on myyty? Toivon tietenkin että joku ihana ihminen tekee tarjouksen kodistamme seuraavaan näytön jälkeen ja asia ratkeaa itsestään ennenkuin meidän on pakko päättää. Siihen saakka kuitenkin tämä epävarmuus on kuitenkin syvältä – en tiedä alkaisinko jo pakata tai ilmoitanko lähtömme päivämäärän jo päiväkotiin ja töihin vai en. Olemme tosi epämukavassa ja epämääräisessä välitilassa.

 

 

Tiedustelumatkalla Madridissa

Minä ja mieheni teimme kolmen päivän nuuskintamatkan Madridiin. Siis vain me kaksi. Tämä oli mahdollista pääasiassa äitini ansioista, joka hoiti lapsiamme meillä matkamme ajan. Äidistäni huolta pitämään oli puolestaan värvätty veljeni, ystävämme ja tietenkin lastemme päiväkoti, jotka antoivat hänelle hengähdystaukoja. Mutta vaikka lasten jättäminen oli minua kovasti etukäteen jännittänyt, epäilyttänyt ja kaduttanutkin, kaikki meni hienosti kotona poissaollessamme.

Matkamme tarkoitus oli potentiaalisten asuinalueiden katsastaminen ja miehen yksi työtapaaminen, joten olimme liikkeessä joka päivä aamusta iltaan. Jos lapset olisivat olleet mukana – noh, emme varmasti olisi ehtinyt tehdä puoliakaan siitä mitä ehdimme kahden. Koko ajan olisi jollain ollut nälkä tai pissahätä tai päiväuniaika tai ’äiti mä en jaksa enää kävellä’ -aika.

Madridissa oli jo ihan täysi kesä. Laskeutuessamme Barajasin lentokentälle viiden jälkeen iltapäivällä, lämpömittari näytti yli kolmeakymmentä astetta. Matka lentokentältä Airbnb asuntoomme Malasañan kaupunginosaan taittui kätevästi ja nopeasti metrolla. Metroissa on ilmastointi, joka tuntuu taivaalliselta kuumuudessa tallustamisen  jälkeen.

Malasaña

Malasaña on vilkas ravintoloita, baareja, katutaidetta ja pikkuputiikkeja täynnä oleva, iltasella hipstereistä ja puheensorinasta täyttyvä kaupunginosa, joka vielä kymmenen vuotta sitten oli hyvinkin perinteinen Madridilainen barrio. Ikkunaton pikku asuntomme sijaitsi vilkkaalla Plaza Dos de Mayolla Malasañan sydämessä, joka varsinkin auringon laskiessa ruuhkautui illanviettäjistä. Ystäväjoukkiot istuivat iltaa baarien terasseilla tai aukion penkeillä, joiden lomassa pieni kumara nainen kiersi myymässä olutta yhdellä eurolla pyörillä kulkevasta vetolaukusta. Martini rosso maistui hyvältä yhdellä terasseista, vaikka viemärin- ja pilvenhajut saivatkin meidät välillä kipristelemään neniämme. Keeping it real.

Plaza Dos De Mayolla

Valitsin Malasañan majapaikaksemme sen keskeisen sijainnin ansiosta. Bilbaon ja Alonso Martinezin metroasemat olivat vain viiden minuutin kävelymatkan päässä, ja Gran Viallekin käveli vain noin 15 minuutissa. Kahvilat ja ruokapaikat olivat ihan kotikynnyksellä, joissa me istuimme syömässä ja juomassa aamupalasta iltapalaan huumaantuneena siitä ihanasta tunteesta, kun ei itse tarvi tehdä muuta kuin nauttia!

Lasten kanssa olisimme kyllä valinneet majapaikan toisin, mutta tällä matkalla ei onneksi tarvinnut miettiä muita kuin meitä kahta.

Pacifico

Toisena päivänä mies lähti aamulla työtapaamiseensa, ja minä suuntasin Pacifico -nimiselle alueelle, joka sijaitsee ison puistoalueen Retiron eteläpuolella. Siellä 10 minuuttia hortoiltuani päätin ottaa espanjankielen härkääni sarvista ja käydä kyselemään paikallisilta millaista alueella oli asua lasten kanssa. Minulla kävi tuuri: Ensimmäinen kadulla pysäyttämäni henkilö sattui olemaan sympaattinen nuori isä nimeltä David, joka työnsi alle vuoden ikäistä tytärtään rattaissa. Davidilla oli aikaa ja hän mielellään jutteli kanssani samalla kun kävelimme Pacificon katuja. David vei minut kadulle, jonka jokaisessa kerrostalossa on oma uima-allas ja leikkipaikka, näytti minulle läheiset puistot, koulut, poliisilaitoksen, kulttuurikeskuksen ja lääkäriaseman. Mikä tärkeintä, näin myös barrion sydämen eli plazan, jonne paikalliset kokoontuvat lapsineen illan hämärtyessä tapakselle ystäviä ja sukulaisia tapaamaan, ja jossa lapset leikkivät keskenään potkulautoineen ja rullaluistimineen. Pacifico vaikutti aidolta ja lämminhenkiseltä paikalta, jossa olisi varmasti helppo tutustua uusiin ihmisiin.

Gracias David!

Planetario / Delicias

Seuraavaksi suuntasimme miehen kanssa Planetario / Delicias alueelle, joka ei sekään ole kovin kaukana keskustasta. Koska emme vielä tiedä missä käymme töissä, päätimme että keskittyisimme vain lapsiystävällisiin alueisiin, joista pääsee helposti julkisilla joka puolelle kaupunkia. Emme myöskään halunneet tehdä samaa virhettä uudelleen kuin Suomeen muuttaessa: Muutimme tuntemattomaan superhiljaiseen lähiöön keskelle ei mitään, jossa ei sitten ollutkaan mitään. Meille.

Planetario oli ihana! Uusia taloja, paljon puistoalueita joista yksi oli todella iso, ja selvästikin paljon lapsiperheitä. Ja kävelymatkan päästä löysimme Mataderon, nykytaiteen keskukseen, joka toimii vanhan teurastamon isoissa punatiilisissä rakennuksissa. Tuli Helsingin oma Kaapelitehdas mieleen. Mataderosta löytyy saman katon alta pieni elokuvateatteri, vaihtuvia näyttelyitä, tanssitaidetta, keskusteluja, kahvila ja taiteilijoiden / luovan alan työläisten työtiloja. Puhuimme lyhyesti taas muutaman alueella asuvan perheellisen kanssa, ja lähdimme sieltä aikamoisen vakuuttuneina siitä että tämä on meidän alue, jos vain sopiva asunto löytyy.

Matadero

Vieraile Mataderon sivuilla tästä

Espanjan miehen työtapaaminenkin meni tosi lupaavasti, joten meille jäi tosi hyvä fiilis tästä reissusta. Kun vielä viimeisenä iltana saatiin juhlia herran synttäreitä ystävien, hyvän ruoan ja juomien kera, tuntui haikealta lähteä Madridista takaisin Helsinkiin.

Mutta muutaman kuukauden päästä me palaamme. Hasta la vista, baby!

Kurssi etelään – Lähtölaskenta Espanjaan muuttoomme alkoi

Espanjan mies ja minä pidimme juuri huipputärkeän kokouksen. Paikkana kotisohva. Aiheena perheemme Madridiin muutto. Kutsuin kokouksen koolle, sillä muistikirjaani piirtämäni aikajanan mukaan (siis olen todellakin tehokas) sovittuun muuttoajankohtaan oli enää neljä ja puoli kuukautta. Kokous eteni yhteisymmärryksessä, mutta keskusteltuamme muuttokassamme tilasta sekä siitä mitä kaikkea meidän pitäisi ehtiä tekemään ennen muuttoamme, päädyimme lykkäämään Espanjaan muuttoamme noin neljällä kuukaudella elokuun loppuun. Lopuksi naureskelimme allekirjoittavamme kahdenkeskisen sopimuksen, jossa kumpikin sitoutuu uuteen lähtöajankohtaan.

Ensimmäinen iso askel kohti Madridia on Helsingin kotimme myyminen   

Siis seitsemän kuukautta uuteen elämään Madridissa. Aloitamme isot valmistelut nyt: Laitamme asuntomme Helsingissä myyntiin vielä tammikuun aikana, ensin sosiaalisessa mediassa jakamalla, sitten helmikuusta eteenpäin Oikotiellä mainostamalla. Haluamme myydä asuntomme kesäkuuhun mennessä, ja asua loppuajan pienemmässä asunnossa väliaikaisesti vuokralla. Pyrimme pysymään samalla asuinalueella lastemme hoitopaikan tähden. Vähän tietysti huolettaa että löytyykö moista väliaikaista asuntoa alueeltamme, mutta turha sitä kai vielä on surra.

Asunnon myyminen hyvissä ajoin tuntuu meistä vähemmän stressaavalta kuin toinen harkitsemamme vaihtoehto; asunnon myyminen viime tipassa tiettyyn, ennaltapäätettyyn maastamuuttopäivään mennessä. Olisimme myyneet asuntoamme aikamoisen paineen alla jos tiettyyn päivämäärään mennessä se yksinkertaisesti pitäisi olla myytynä ja laukut pakattuina. Hyvissä ajoin myyminen on rennompaa, vaikka joudummekin muuttamaan vielä viimeisen kerran Helsingissä ennen maastamuuttoamme. Hyvä puoli pienempään asuntoon muutossa juuri ennen Madridiin lähtöä on tavaran karsiminen ja osasta luopuminen jo hyvissä ajoin. Madridiin lähtee kanssamme vain tarpeellinen ja/tai rakastettu omaisuus. Ja tietenkin 5-vuotiaan Karkin kaikki lelut. Hän oli nimittäin huolissaan vain leluistaan kerrottuani muuttosuunitelmistamme: ”Äiti, lupaatko että saan ottaa ihan kaikki?”

Myymme asuntomme itse ilman välittäjää. Minulla on siihen aikaa, sillä tällä hetkellä taaperonhoidon lisäksi käyn töissä vain muutamana päivänä viikossa. Luulen että tulevina kuukausina minulta ei tekeminen lopu, sillä pääosin Papun päiväuniaikaan ja molempien lasten nukkuessa illalla paitsi myyn asuntoamme, myös opiskelen espanjaa ja etsin (ja toivottavasti pian myös teen) etätöitä! Espanjan mies tekee niin paljon freelance hommia kuin vain mahdollista ja hoitaa Papua minun työpäivinäni aina kun voi. Lisäksi kehittelemme yhteistä yritysideaa Madridia ajatellen.

Nyt kyllä jo vähän jännittää. Sillä tavalla mukavasti kutittelee vatsanpohjassa.

¿Hablas Español?

Luin muutama kuukausi sitten El Pais –sanomalehdestä, että Espanjan työttömyysluvut on pudonneet takaisin vuoden 2010 tasolle, eli alle 20%. Kuuden vuoden ajan työttömien määrä oli paljon suurempi; pahimmillaan vuonna 2013 jopa 27% työikäisistä oli ilman töitä. Mutta nyt siis maan talous on osoittanut toipumisen merkkejä ja yhä useampi espanjalainen on myös löytänyt töitä. Tulkitsen uutisen hyväksi merkiksi: se tarkoittaa sitä että meillekin löytyisi töitä! Varmasti löytyisi.

Toistelen itselleni että olemme koulutettuja, asiamme osaavia kielitaitoisia ammattilaisia, ja olemmehan molemmat työllistyneet hyvin jo kahdessa eri maassa, miksi emme siis Espanjassakin. Ja menemmehän Madridiin, joka on 3,3 miljoonan ihmisen kaupunki, eli tuntuvasti isompi kuin Helsinki, joka merkitsee myös paljon enemmän työmahdollisuuksia.

Lontoossa ja Helsingissä omaa työnsaantiani helpotti kuitenkin maan kielen sujuva osaaminen. Espanjankielentaitoani ei voi hyväntahtoisinkaan tsemppari kuvailla ‘sujuvaksi’. Osaan ilmaista itseäni tarpeeksi selviytyäkseni arkiaskareista, mutta en niin hyvin että voisin tehdä tämänhetkistä työtäni espanjaksi. Kielitaitoni on karttunut lähinnä kotona kuunnellessani Espanjan miehen jutustelua Karkin ja Papun kanssa. Ymmärrän lähes kaiken kuulemani ja lukemani, irtonaisia sanoja tai sanontoja lukuunottamatta. Mutta puheen tuottaminen ja kirjoittaminen on minulle vielä tuskallisen vaikeaa. Espanjan mies ja minä puhumme keskenämme englantia, joka on aina ollut ‘meidän kielemme’ siitä lähtien kun tapasimme Lontoossa 10 vuotta sitten. Lapsillemme puhumme vain suomea ja espanjaa.

Olen opiskellut espanjaa vasta vähän. Suoritin muutaman espanjankielen alkeiskurssin Lontoon mainiossa City Lit –instituutissa, mutta siitä on jo kymmenen vuotta aikaa. Tämän vuoden kesäkuussa suoritin lyhyen kurssin Helsingin kesäyliopistossa, jossa tankkasin ensi kertaa espanjan imperfektin muotoja. Kurssi oli hyvä, mutta vaikka mekaanisesti opinkin muistamaan verbit kokeeseen, en todellakaan osaa vielä käyttää niitä puhuessani saatika kirjoittaessani. Tällä hetkellä kierrän imperfektin tyyliin ’ostan kaupasta maitoa – eilen’ kun haluan ilmaista itseäni menneessä aikamuodossa. Eipä näillä taidoilla työhakemuksia kirjoitella!

Ymmärrän kyllä että kertaus on opintojen äiti, joten ilmoittauduin juuri muutaman viikon päästä alkavalle espanjan kurssille Helsingin Työväenopistossa. Tarkoituksenani on myös jatkaa espanjan opiskelua Madridiin muutettuamme. Siellä joudun käyttämään vajavaista kielitaitoani joka päivä. Uskon ja toivon osaamattomuuteni raivostuttavan minua niin, että opiskeluihinkin löytyy uudenlaista intoa! U-nel-moin päivästä jolloin puhun sujuvasti maailman toiseksi puhutuinta kieltä (mandariinikiinan jälkeen). Espanjaa puhuu huimat 400 miljoonaa ihmistä, ja se on virallisen kielen asemassa 21:ssä maassa, jotka sijaitsevat Keski-, Väli-, ja Etelä-Amerikkassa, Eurooppassa ja Afrikassa.

Lomamatkoja lukuunottamatta pelkällä englannilla ei Espanjassa pitkälle pötkitä, joten espanjankielen jonkinasteinen hallinta on välttämätöntä minulle ja muille sinne muuttoa haikaileville. Omien kokemusteni perusteella edes nuorten ei vain voi olettaa puhuvan englantia kymmentä sanaa enempää. Espanjalaisten huonosta englanninkielentaidosta syytetään huonoa kieltenopetusta kouluissa sekä televisio-ohjelmien ja elokuvien duppausta. Tällä hetkellä englantia opiskellaan aiempaa enemmän, sillä yhdeksän vuotta sitten alkaneen talouskriisin myötä moni espanjalainen on ymmärtänyt englannin osaamisen tärkeyden pärjätäkseen kansainvälistyvillä työmarkkinoilla. Englanninkielen kouluja ja kielikursseja tarjoavia palveluita onkin perustettu tiuhaan tahtiin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Opettajina kursseilla ja kouluissa toimii useimmiten äidinkielenään englantia puhuvia expateja. Itsekin olen pohtinut englannin opetustyötä yhtenä vaihtoehtona Madridissa, kunnes oma kielitaitoni on sillä tasolla että voisin saada muunlaisiakin töitä.

Eikun siis kirjastoon uutta espanjankurssin kirjaani lainaamaan, vamos ya!