Hiljaa hyvä tulee?

Kohta jo kolme viikkoa täällä Espanjassa on vilahtanut ohitse, joka kuulostaa pitkältä ajalta siihen nähden miten vähän olemme omasta mielestäni saaneet aikaiseksi. Olimmehan me tietysti niin uupuneita muutostamme, että meni noin viikko ennenkuin pystyimme nukkumaan normaalisti ja pää seurasi mukana muutossa tänne Espanjaan. Ensimmäisen viikon lepäiltyämme ja mieheni sukulaisia tavattuamme aloitimme auton etsinnän ja erilaisten paperihommien hoitamisen. Auton löytäminen ilman autoa täältä pikku kylästä käsin osoittautuikin mahdottomaksi, joten vuokrasimme ja myöhemmin lainasimme autoja päästäksemme autokaupoille.

Auto onneksi löytyi viime viikolla, vaikka itse menopeliä pitääkin vielä odottaa kaikenlaisten papereiden setvimisen tähden. Odotamme sen saapumista jo, sillä se helpottaa Madridin asioiden järjestelyä ja ihan normiarkea täällä Atlantin rannalla. Auton lisäksi olemme ottaneet kaksi muuta tärkeää edistysaskelta uudessa Espanjan elämässämme:

IMG_5666

Mina olen nyt rekisteröitynyt ulkomaalainen eli minulla on NIE (Numero de Identitat de Extranjero), jonka saaminen oli paljon helpompaa kuin uskalsin toivoakaan. Ajoimme perjantaina noin tunnin matkan Laxesta La Corunan maakunnan samannimiseen pääkaupungiin La Corunaan (mieheni 85-vuotiaan isoisän vanhalla autolla körötellen). Sitten jonotimme Policia Nacionalin toimistolla noin tunnin, näytimme virkailijalle passini, menimme pankkiin maksamaan noin kymmenen euron käsittelykulut, otimme kopion passistani, palasimme toimistolle – Ja simsalabim: sain NIE numeroni. Olin tosi iloisesti yllättynyt. Veikkailin matkalla toimistolle että joutuisimme palaamaan uudelleen koska a) jotain papereista puuttuu b) olisi pitänyt varata aika c) toimisto onkin kiinni nettisivuilta tarkistamistani aukioloajoista huolimatta. Olin epäileväinen vaikka olin kysynyt neuvoa useammalta viralliselta taholta. Ensimmäiset kaksi viikkoamme täällä ovat opettaneet ettei kaikki viralliseltakaan taholta saadut neuvot aina pidä paikkaansa, eikä varsinkaan nettisivujen tietoihin kannata luottaa sillä tieto voi olla vanhentunutta.

Toiseksi on syytä hehkuttaa urheaa Karkkia, joka eilen päätti ensimmäisen kouluviikkonsa gallegonkielisessä koulussaan! Alunperin suunnittelimme että Karkki aloittaisi koulunsa vasta Madridissa jahka me sinne muutamme. Neljä päivää ennen koulujen alkua päätimme kuitenkin käydä Laxen (ainoan) koulun toimistolla kyselemässä josko kuitenkin olisi mahdollista että tyttäremme aloittaisi koulun samaan aikaan muiden kanssa jo muutaman päivän päästä…Karkki oli jo hiukan levoton ja ikäistänsä seuraa vailla. Sen lisäksi tajusimme että emmehän me ikinä Laxea tulisi täysin jättämään, vaan palaisimme tänne lomillamme ja pitkinä viikonloppuina, joten Karkki näkisi kyllä uudelleen jo koulussa tapaamiaan ystäviään. Niinpä pistimme hakemuksen tulille, koulu laittoi hippulat vinkumaan ja jo seuraavana päivänä Karkki toivotettiin tervetulleeksi ensimmäiselle luokalle. Koulu alkoi viikko sitten maanantaina ja Laxen 1A luokka sai oppilaakseen rakkaan suomalaisespanjalaisen käkkäräpäämme. Eskarilaisesta tuli kertaheitolla koululainen.

IMG_5614
Koulu jonka pihaan kuuluu aaltojen kohina

Koulumatkaa on noin kilometrin verran merenrantakatua kävellen, jonka me tietenkin kävelemme espanjalaisittain yhdessä. Vanhempi / isovanhempi / sovittu hakija myös hakee lapsen koulusta. Koulu tarjoaisi ilmaisen bussikyydin, mutta en usko että me sitä tavitsemme ainakaan niin kauan kuin säät suosii täällä, sillä näissä kauniissa maisemissa on ihanaa kävellä tai potkulautailla aamuisin. Koulu alkaa 9.15 ja näin syyskuussa loppuu jo 14.15, jonka jälkeen lapsi voi joko osallistua ruokailuun koululla tai lähteä hakijansa kanssa kotiin syömään. Ruokailu maksaa erikseen, vanhempien tuloista riippuen €0 – 4,5 per päivä. Koulukirjat, vihkot, kynät, kumit, teroittimet, värityskynät ja jopa A4 paperipinkka on hommattava itse. Tosin näihinkin kustannuksiin koulu osallistuu jos vanhempien vuositulot jäävät tietyn summan alle. Kaikenlaista rekvisiittaa olemme ostaneet koulua varten, mutta kirjojen kohdalla sovimme että tytölle annetaan kopioita kirjoista, sillä kun muutamme Madridiin tulevat kirjatkin muuttumaan täysin.

IMG_5613
Oma 6-vuotiaani koulutiellä käsikädessä 10-vuotiaan pikkuserkun kanssa

Koko kouluviikko sujui ihmeellisen hyvin; kotona Karkki valitteli ainoastaan sitä ettei kotiläksyjä ole vielä annettu. Joitakin koulukavereita on jo moikkailtu kadulla ja yhden luokkatoverin rullaluistimia kokeiltu plazalla. (Plaza on iso aukio joka täyttyy lapsista potkulautoineen, pyörineen, rullaluistimineen, potkumopoineen ja palloineen aina siestan jälkeen alkuiltaisin. Sinne on omatkin vietävä leikkimään jos muiden lasten seuraa haluaa. Siitä on varmasti kirjoitettava ihan oma postaus!)

Auton etsintä, Karkin koulun aloitus, tarvittavat hankinnat, koulun pyytämät paperit ja selvitykset, sekä muut viralliset paperihommat ovat vieneet paljon aikaa. Samalla olemme pyörittäneet kuitenkin sitä ihan normaalia lapsiperheen arkea, jossa pitää ajatella seuraavat ateriat ja kellottaa reissut Pikku Papun päikkäreiden mukaan tai ainakin suunnilleen. Niin ja olen minä hiukan etätöitänikin tehnyt. Usein silmät ristissä puolenyön aikaan. Tästä kaikesta johtuen pääsemme vasta nyt keskittymään Madridiin ja aloittamaan Madridin asunnon etsinnän. Fingers crossed että se ei veisi kauhean kauaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s