Lentoliput varattu, viisi viikkoa muuttoon

Nyt ne lentoliput todellakin on digitakataskussa ja lähtöpäivämäärä viiden viikon päässä! Tähän päivään saakka kaikista valmisteluista huolimatta minua on salaa kalvanut epäilys siitä toteutuuko muuttomme ollenkaan, mutta lentolippujen varaaminen ja lähtöpäivämäärän saaminen pyyhkäisi viimeisetkin epäilyksensiemenet mielestäni. Kohta lähdetään.

Heti liput varattuamme Espanjan mies ja minä molemmat vaihdoimme vaihdetta suurempaan lähtövalmisteluissamme, ja viime päivät ovatkin olleet täynnä pähkäilyä siitä mitä pakataan ja muutetaan Espanjaan, mitä taas myydään tai annetaan pois. Kun kuutiometri tavaraa muuttokuormassa maksaa 200-250€, on jokaista isompaa esinettä mietittävä tarkkaan: ”Mikroaaltouuni? Annetaan vaikka äidille. Pölynimuri ? Otetaan mukaan, onhan se noin pienikin.” Tosi hankalaksi päätökseksi on osoittautunut meidän viisi vuotta vanha Pohjanmaan kalustetehtaan vuodesohva, joka veisi yksin kaksi kuutiometriä muuttokuormasta, mutta joka on toisaalta niin ihana, käytännöllinen ja hyvälaatuinen, että tällä hetkellä olemme molemmat sen mukaanottamisen kannalla. Mutta jos otamme sen emme sitten paljon muita huonekaluja voikaan ottaa, jotta muuttomme kustannukset pysyivät jotenkin järkevinä. Muutama ystävä ja sukulainen on jo ilmoittanut haluavansa ostaa joitakin huonekaluja ja tavaroita joita emme ota mukaamme. Eräs ystäväni harkitsee automme ostoa.

Vaikka omaisuutemme vähentäminen tuottaakin päänvaivaa, on se myös äärimmäisen tyydyttävää. Mikä siinä onkin että muutama tavarasta tyhjennetty hylly saa niin hyvälle mielelle? On jotenkin ihanaa vapauttaa itsensä tavarasta. Onneksi muutimme Suomeen aika kevyin kantamuksin vasta vajaa kuusi vuotta sitten (muistaakseni kuusi kuutiometriä tavaraa silloin), joten ei meillä ole ollut montaa vuotta aikaa haalia lisää tavaraa. Silloin tosin muutimme 7kk vanhan vauvan kanssa jolla ei kovin montaa lelua vielä ollut. Nyt meiltä löytyy kahden lapsen lelut, pyörät, potku- ja skeittilaudat, talvivaatteet, luistimet, pulkat ja kurakelivaatearsenaalia jne. Apua. Pitäisiköhän jättää ainakin kuravaatteet suosiolla Suomeen?

Olimme Hietaniemen kirpputorilla perjantaina myymässä lähinnä pieniä lasten vaatteita, leluja ja kenkiä. Päivä oli ihanan aurinkoinen ja kauppa kävi. Karkki nautti myyjänroolistaan ja Papukin jaksoi ihailtavan hyvin koko päivän kanssamme torilla.

Jännitämme huomista päivää sen isoimman myytävän, asuntomme, tähden. Viime keskiviikon asuntoesittelyssä oli käynyt nuori perhe, joka oli ollut heti kiinnostunut asunnostamme. He olivat jo olleet yhteydessä pankkiinsa, jonka jälkeen he sopivat välittäjämme kanssa tapaamisen huomiseksi. Odottelemme siis tarjousta. Kunpa se nyt olisi hyväksymisen arvoinen, jotta tämäkin iso pala loksahtaisi paikoilleen ennen lähtöämme! I’ll keep you posted!

Milloin me oikein muutamme Espanjaan?

Melkein päivittäin joku ystävä, tuttava tai sukulainen kyselee milloin me muutamme Espanjaan. Vastaukseni on epätoivoisen epämääräinen ’no se vähän riippuu’. Moinen päättämättämyys johtuu siitä että kuviomme on kinkkinen:

Asuntomme on edelleen myytävänä. Nyt viimeisen kuukauden päivät myyntiä on hoitanut kiinteistövälittäjä, mutta paljoa ei ole tapahtunut. Saimme yhden lähes naurettavan tarjouksen, joka oli vähemmän kuin ensimmäisen tarjous, jonka hylkäsimme vielä itse asuntoa myydessämme toukokuussa. Nyt mietityttääkin josko olisi kuitenkin pitänyt hyväksyä se toukokuinen tarjous, kun tämä myynti kestää ja kestää…Tavoitehintamme ei päätä huimaa, sillä se on sama mitä me itse maksoimme asunnostamme kolme ja puoli vuotta sitten. Välittäjä järjestää näyttöjä joka viikko, joka on sinänsä hieno homma, mutta äärimmäisen rasittavaa samaan aikaan. Tällä hetkellä on kai hiljaista asuntomarkkinoilla yleensäkin, ja vasta elokuussa alkaa yleensä tapahtumaan enemmän.

Haluaisimme muuttaa Espanjaan elokuun viimeisellä viikolla, mutta tahdomme myös saada asuntomme myytyä ja kaikki siihen liittyvät paperit hoidettua ennen muuttoa. Elokuun viimeiseen viikkoon on enää ruhtinaalliset seitsemän viikkoa(!), joten meidän on pakko tehdä päätös pian: Muutammeko suunnitellun aikataulun mukaisesti elokuun lopulla vaikka emme olisikaan saaneet asuntoamme kaupaksi?

Uskon kyllä että kerrostalokolmiomme menee lopulta kaupaksi,  mutta kuinka kauan siinä voi kestää? Tyhjän asunnon seisottaminen käy tyyriiksi, sillä siitä täytyy maksaa vastiketta sekä ainakin asuntolainan korkoa, yhteensä noin 500 euroa kuussa. Lisäkustannuksia tulee myös siitä että joudumme lähitulevaisuudessa palaamaan Helsinkiin kauppoja tekemään, joka maksaa ainakin toiset mokomat 500 euroa. Jos odotamme Helsingissä kaupantekoon saakka, voimme myös jatkaa työntekoa eli leivän tuomista pöytään tahoillamme.

Espanjassa tarkoituksenamme on muuttaa ensin matkalaukkuinemme Espanjan miehen kotiseudulle Galiciaan, jossa meillä on asunto. Sieltä käsin me sitten etsimme kotia Madridista, ja Espis varmaan jo reissaa sinne valokuvausprojektien perässä (we hope!). Minä onnistuin kuin onnistuinkin virittelemään itselleni freelance etätöitä Suomeen -hiphei – joka ei pitkää penniä rahakirstuihin tuo, mutta jotain ainakin. Joten töiden tai asunnon takia meidän ei ole pakko olla Espanjassa vielä elokuun lopulla. Mutta ajattelimme että olisi hyvä olla siellä ennen koulujen alkua (koulut alkaa 11.9. – korjatkaa jos olen väärässä!), jotta 6-vuotias Karkkimme pääsisi aloittamaan koulun jos ei nyt ihan kouluvuoden alusta mutta melkein. Ennen koulun aloitusta meidän pitää tosiaan löytää vielä se asunto Madridista ja sen jälkeen saada Karkille paikka lähikoulusta. Uskon että siinä menee ainakin kuukausi, joten Karkki tulee varmasti aloittamaan koulun myöhässä.  Karkki joutuu jo muutenkin skippaamaan esikoulun ja aloittamaan suoraan koulussa, uudessa paikassa ja espanjan kielellä. Minulla itselläni kyllä jo puntti tutisisi Karkin kengissä, mutta ainakin tällä hetkellä neiti on vaan iloinen siitä että pääsee jo kouluun!

Pelkään kai sitä että jos emme saa muutettua Madridiin suunnilleen syyskuussa, me kaikki jäämme junasta uuden koulu- ja työvuoden aloituksen suhteen, ja menetämme mahdollisia alkavia työprojekteja kuin myös sosiaalisia verkostoitumismahdollisuuksia. Ajattelenko liian suomalaisesti? Ottavatko espanjalaiset koululaiset vielä kaverikseen vaikkei olekaan ollut koulussa ensimmäisestä päivästä lähtien? Entä onko syyskuu edes samanlainen vuodenaloitus harrastusten ja työprojektien suhteen niinkuin elokuu täällä Suomessa?

Ja se kaikista polttavin kysymys: Mitä meidän pitäisi tehdä? Muuttaa suunnitellusti elokuun lopulla vai odotella täällä Suomessa kunnes asunto on myyty? Toivon tietenkin että joku ihana ihminen tekee tarjouksen kodistamme seuraavaan näytön jälkeen ja asia ratkeaa itsestään ennenkuin meidän on pakko päättää. Siihen saakka kuitenkin tämä epävarmuus on kuitenkin syvältä – en tiedä alkaisinko jo pakata tai ilmoitanko lähtömme päivämäärän jo päiväkotiin ja töihin vai en. Olemme tosi epämukavassa ja epämääräisessä välitilassa.