(Kuva: Pelastakaa Lapset)
Näin joulun kynnyksellä hösäämme kaikki kiireisenä jouluisen to do –listamme kanssa, kauppojen lahjahyllyjen ja kinkkulaarien edessä, kotia puunaten ja ystävien kanssa pikkujouluja juhlien. Äidiksi tultuani joulu on myös saanut aivan uudenlaisen merkityksen, kun Espanjan miehen kanssa suoritamme mieluisia mutta supersalaisia joulutontun tehtäviämme, jotta tänäkin vuonna voisimme tarjota pikku pilteillemme taianomaisen ja iloisen joulun.
Joulun lähestymisestä huolimatta, tai ehkä juuri sen tähden, minun on ollut vaikea lakata ajattelemasta Syyriaa ja varsinkin sen lapsia. Syyriassa lasten kärsimys ja hätä on suuri. Pienet, meidän omien lastemme kaltaiset vauvat, taaperot, leikki- ja kouluikäiset lapset näkevät ja kokevat omakohtaisesti sodan tuhoja ja kuolemaa. Kauheuksia, joita yhdenkään lapsen ei pitäisi nähdä tai kokea. Syyrian lasten kohtalo, etenkin Aleppon lasten kärsimykset, ovat koskettaneet minua syvästi.
Kun näen kuvia sairaalan käytävillä itkevistä pölyn ja veren tahrimista taaperoista, tai luen jälleen kerran lapsen kuolleen Aleppossa, en voi olla liikuttumatta ja ajattelematta omia lapsiani, ja sitä miten ihan yhtä hyvin sodan keskellä voisimme olla me emmekä he. Liikutukseni on niin vahva, että olen lopettanut uutisvideoiden katsomisen, ja kuvatkin yritän skrollata nopeasti ohi. En nimittäin pystyisi kyyneleiltäni lukemaan tärkeitä artikkeleita loppuun. Sillä se minun on kuitenkin tehtävä. Vaikka Aleppon uutiset ja Syyrian lasten kärsimykset ovatkin karmaisevia, uskon että meidän ulkopuolisten velvollisuus on seurata tilannetta ja ottaa siihen kantaa. Tapahtui se sitten mielenosoituksiin tai varainkeruutapahtumiin osallistumalla, tai ystävien sekä tuntemattomien kanssa keskustellen sosiaalisessa mediassa ja livenä. Me emme saa sulkea silmiämme.
Toinen velvollisuutemme on tehdä mitä voimme auttaaksemme. Näin kaukaa konfliktia seuratessa iskee usein lamaannus koska tuntuu että mitään ei ole tehtävissä. Itse olen kuumeisesti miettinyt mitä voisin konkreettisesti tehdä Syyrian lasten hyväksi. Erään Huffington Postin artikkelin luettuani löysin Charity Navigator sivuston, jossa listataan Syyriassa auttavat järjestöt. Pelastakaa Lapset on yksi niistä, ja minulle tuttu. Pelastakaa Lapset on myös saanut Charity Navigatorin arvioinnissa täydet neljä tähteä, kun arvioidaan järjestön vastuullisuutta, läpinäkyvyyttä ja rahoituksen toimivuutta. Sivuston mukaan yli 90% järjestölle lahjoitetuista rahoista menee suoraan keräyksen kohteeseen. Minut tämä vakuuttaa siitä, että järjestölle lahjoittamani rahat menee suoraan Syyrian lasten hätää lievittämään, eikä jää jumiin järjestön koneistoon.
Niinpä perustin oman keräyksen Syyrian lasten auttamiseksi Pelastakaa Lapset järjestön kautta. Tavoite on vaatimaton 500€ kuukaudessa, joka olisi aivan mahtavaa saavuttaa.
Mitä jos me kaikki lahjoittaisimme edes vähän tai ehkä enemmänkin, vaikka sen yhden, turhan joululahjan verran?
Minnimuu 